Onnettomat omenat

Tämä on taas niitä kun jotain alkaa menemään pieleen niin kaikki menee pieleen. Ja sit potuttaa... Aloitin omppu-tunikan siellä ompelukurssilla. Ohje ottobre 3/08. Kangas marimekon omenatrikoota. Tein niinkuin opettaja halusi / ohjeisti. Etupuolen yläosa on kaksinkertainen, saatiin nätisti tuo rypytys sitten sinne väliin eikä tarvinnut tukikangasta silitellä saumaan. Taskuihin opettaja sitten halusikin kiinni silitettävän tukikankaan, joka ei tietenkään jousta ja taskua kiinni ommellessa jäi rypyt alareunoihin kääntöaukon kohdalle. Blääh. Tästä kohtaa jatkoinkin sitten kotona kun kurssille en ole enää päässyt ukko-kullan työkuvioiden vuoksi. Lähti nytkin viideksi vuorokaudeksi reissaamaan pitkin suomea ja me jäätiin muksujen kanssa kotia.

Takaisin tunikaan. Olkasaumojen ja sivujen yhdistäminen meni ihan ok, samoin helman käänne. Mutta kaula-aukon ja hihansuiden resorikanttaus sai mut repimään hiuksia päästä ja melkein vuodattamaan kyyneliä. Ukolle ainakin lähti varsin paljon rumia sanoja sisältävä manausviesti tunikan edistymisestä. Vaikka kuinka mittasin resosrin reippaasti lyhyemmäksi kuin itse kaula-aukko niin kaksoistikin kohdalla se venyi hillittömäksi, hihansuut ei niin paljoa vaikka venyivät nekin. Kirosin jälleen ja purin ne pois. Uudet resorit peliin ja vielä reippaammin lyhyempänä ja tällä kertaa vain kolminkertaiseksi taitettuna (yleensä oon laittanu nelinkerroin, Annikan tapaan). No, nyt rupes näyttämään jo koko oikealta mut ruma siitä silti tuli. Neito halusi kumminkin päällensä, sotki anoppilassa mustikalla ja huomenna tarttis kuulemma taas eskariin päälle.

Tunikalle surautin tänä aamuna pikana pöksyt kaveriksi, tightsien ohje ottobre 4/04. Kangas hyllyn perältä eli ei mitään muistikuvaa mistä sen oon hommannut =) Molemmat vaatetukset 116 cm ja hiukka reiluja tuolle neidille.

Taas lyö tyhjää

mikä ei todellakaan ole uutta =) mutta siis mulla on läjä, iso läjä brpulia ja jonnin verran laminoitua trikoota, bambufleecea ja värikimara coolmaxeja. Näiden lisäksi semmonen 30 litran (?) lelulaatikollinen hahtuvaa. Juu, hei vaan, olen Sanna. Olen kangas- ja lankaholisti.

Mitä mä noille teen?????? Vaipoille tahi villiksille ei ole tarvetta ja ahistaa ajatuskin ruveta niitä hinnoittelemaan ja pieniä paketteja postittelemaan. Ziljoona ruokalappuako? Ei meillä kyllä niitäkään käytetä. Tosin Arttu haluaa syödä itse, että joku ruokakaapu ois paikallaan. Apuva!

Jatkopohdintaa... Mietin tuossa josko sitä surauttaisi kaikki vaipoiksi, imuiksi ja tikuttelisi hahtuvat pöksyiksi ja sitten myisi pois. Mutta mahtaako tsi-vaipoilla saada yhtään sen enempää tuottoa kuin jos myisi nuo kankaina tai vaikkapa vaippapaloina? Joo, kotihoidontuki on "sieltä". Tosin tähän sisältyisi sitten se postittelu. Kyllä voi ihminen tehdä ison ongelman yksistä vaippakankaista =) Toki hahtuvasta voisi tehdä myssyjä, tumppuja tms kuten Kiala vinkkasikin.. Jatkan pohdintoja..

Jotain pienelle

Tuohon melkein naapuriin syntyi viikolla pieni prinsessa ja yllättäen innostuin vauvalle ompelemaan jotain pientä. Ihana välillä tehdä jotain miniä =) vaikkakin nämä ovat koossa 62cm. Muksis trikootunika ja kahdet Hupsis trikoohousut. Tai toiset housut on ruskeaa bambujoustofroteeta. Ohjeet ja kaavat ottobre 1/09. Ihan kelvolliset tuli vaikken ennén olekaan kirjekuorikaulusta tehnyt ja tuo bambujoustiksen ompelu housuiksi (eikä vaipaksi) hieman oudoksutti. Mutta on se ihana materiaali pienokaisen iholle <3

Työkaverin muksulle lupasin tehdä ruskeat joustofroteepöksyt ja jäin arpomaan kokoa, 86 vai 92cm? No, tein molemmat. Toiset jää sitten meille odottamaan Artun kasvua. Näissäkin kumpparit lahkeensuissa ja napinläpikumpparisäätö vyötäröllä. Nämäkin vilkas-pöksyjen muokatulla kaavalla.


Tässä alemmassa kuvassa väri näyttää oikeammalta. Kangas on vanha löytö eurokankaasta. Ja kuvien laatu taas on mitä on =/ mä en vaan osaa käyttää tuota ukon kameraa. Pöh.

"Olipa kerran pieni paha noita...

.. känkkäränkkä nimeltään."

Ja tämä pätee niin täysin meidän eskarineitiin ettei vois enempi kohdalle osua. Mikään ei ole hyvin, kaikesta viisastellaan ja kaiken se haluaa. Puuh... Ja mä haaveilen toisesta tytöstä, voiko mulla viirata päästä?

Noh, tuo neiti piti muuttaa noidaksi päiväkodin halloween-juhliin. Ei muuta kuin auton nokka kohti eurokangasta ja hommiin. Siskoselle kerroin suunnitelmista ja sieltä tupsahti tilaus noidan asuun kummityttöä varten. Onneksi kangasta piisasi =) Kummilikalle tuli asu kokoa 128cm ja meille jäänyt on 116cm. Tämmöönen siittä ny sit tuli:

Puku koostuu siis alushameesta joka on irtonainen, tehty tyllistä ja resorista. Itse "mekko" on loimusamettia, johon käytin pohjana ottobre 6/09 Mocking Bird yömekon kaavaa. Hihoja vain levensin.

Viittaan katsoin mallia sivusilmällä jostain ikivanhasta muoti muksu-lehdestä. Materiaali siis organzaa. Reunoihin ompelin BR:stä bongatut hämähäkit.

Hattua en sentään ite väsännyt, se on tiimarista. Mutta sitäkin vähän tuunattiin organzalla ja hämähäkeillä.

Poikasille Päälle Pantavaa

On sitä siis muutakin saatu aikaan kuin vain löhötty blogia päivittämättä. Marimekon kuosien innoittamana vaihdoin saumuriin mustat langat ja siitä se sitten lähti. Ensin Artulle kolme 80cm pitkähihaista paitaa ottobren Rille raglanhihaisen kaavalla, lehdestä 6/08.


Tartteehan paidat pöksyjä kaveriksi. Siispä jälleen ottobreta selaamaan ja sieltä Vilkas velourhousujen kaavaa hiukan muokaten syntyi mustat ja harmaat pöksyt joustofroteesta. Mustissa kumpparit kujissa, harmaissa resorit ja vyötäröllä napinläpikumpparia säätömahdollisuuksineen. Sekä samalla kaavalla mustat velourhousut ja-paita.

Isommalle vauhtiveikolle myös paitoja, yksi Rille 92cm ja pari Octopus t-paitaa (ottobre 3/08). Ja oma muokatulla vilkas-kaavalla housuja 98cm, joustiksesta ja velourista. Tuo leijonatrikoo on melkosen ärsyttävää ommeltavaa; tosi ohutta ja venyyyyyy.

Tässä vielä tuo napinläpikumpparihommeli. Mikä sen oikea nimitys on???

Ja kuinkas muuten, kenen äidin tekemät vaatteet omille lapsilleen eivät olisi
"Made With Love"?

Koulukolliaiset naukuivat käsille lämmikettä ja tassut saivat suojakseen huopasesta lovikkaat. Värit valitsi äiti ihan ite synkkaamaan talvitakkien kanssa *nolo*

Viikonloppupuutarhuri

Eihän meidän parveketta voi puutarhaksi kutsua, mutta pientä väripilkkua sinnekin. Onhan tuo raukka ollut jo muutaman vuoden aika paitsiossa. Kukat ostettu irtona, samoin korit. Mahtavanupea asettelu ja koristelu allekirjoittaneen käsialaa =)

Hupsista

Onpa taas edellisestä postauksesta kulunut aikaa. Jotenkin nää päivät vaan viuhuu ohi. Ensi vuonna tähän aikaan olen ollut jo melkein kaksi kuukautta töissä. OMG! Että lisätulovinkit ovat tervetulleita niin vois pärjäillä vielä sen kolmannenkin vuoden kotona pikku miesten kanssa. Kuudetta kullannuppua ei näillä näkymin tähän perheeseen tule. Ja tämähän ei sitten ole minun mielipiteeni. Terveisin nimimerkki: vauvakuumekroonikko. Surutyö on kuitenkin jo aloitettu ja päivähoitohakemukset vein viime viikolla lähipäiväkotiin.


Arttu täytti vuoden melkein pari viikkoa sitten. Äidin pieni muru osaa Haluta, Halia, Höpöttää ja Höpsötellä =) Oma tahto on kova, Arttu kun jotain päättää niin silloin asia on niin ja jos ei ole niin naapurit sen myös kuulkoon. Hellyyttä Arttu osoittaa halimalla ja paijaamalla. Poika painaa pään syliin ja sanoo ai,ai <3 vauvoja ja nukkeja paijataan hellästi (ja vähemmän hellästi). Sanoja tuo murunen osaa paljon, sisaruksensa tuon ikäisenä juuri äidin ja anna-sanan. Arttu on kartuttanut sanavarastoa enemmän:


- Äiti, Ishi (isi), Enna (Henna-sisko) ja poja (pojat eli veljet), Eshe (Jesse-veli), mummo ja vaa (vaari)
- Anna, poi (pois), pao (pallo), möömään (syömään), muoo (muro), hau (koira), tutti, heihei, moi


Jotain varmaan unohtuikin tuosta. Arttu on iloinen poika oikeastaan aina, väsymys ja nälkä saa kiukun nousemaan ja se tahtojen taisto tietenkin. Isin tullessa töistä ratkeaa riemu ylimilleen. Kontataan villinä eteiseen samalla kiljuen ja nauraa räkättäen. Ishii, ishii ! Karhunpainia meillä harrastetaan aina kun joku lattialla on. Plaston mopollakin tuo yrittää ajella. Kävely ei ihan vielä luonnistu, neljä askelta ilman tukea on viimeisin ennätys.



Maitoallergiasta ei olla päästy eroon. Viime viikolla käytiin iho- ja allergiasairaalassa kontrollissa ja sitä edellisellä viikolla neuvolassa. Mitat olivat 74cm ja 9890g. Neuvolan täti oli kauhuissaan kun The Käyrä lähti laskusuuntaan. Painokontrollia varasi heti tammikuulle. Allergialääkäri totesi vain, että oikein sopusuhtainen lapsi. Kattelin tuossa muiden muksujen neuvolakortteja ja ovat kaikki olleet samoissa mitoissa vuoden vanhana. Mutta siis lehmänmaidotta edelleen mennään (tissittelyn Arttu lopetti vajaa 10kk vanhana). Kaura-, riisi- tai soijamaitotuotteista ei poika juuri perusta, nyt olen saanut kauramaitopohjaisen mannapuuron kelpaamaan. Lääkäri kirjoitti apteekin erityismaitokorviketta (nutrilon soija) jota pitäis poijalle lykkiä 5 dl päivässä 2-vuotiaaksi asti. Hah hah, voin kertoa ettei onnistu. Kuulemma proteiinin saannin turvaamiseksi. Jos ei tämä soijamaito missään muodossa (juomana, puurona, pirtelönä) kelpaa niin sitten ravitsemusterapeutin puheille. Kalsium-lisää Arttu kyllä syö. Nooh, kokeillaan ja katsotaan miten menee.


Tulipahan taas huonoja kuvia =/ oma pikku kamera hajosi ja tuota ukon isoa rohjoa en oikein osaa käyttää niin ei tuu enää päivisin napsittua kuviakaan niin paljon. Mutta nuo siis suunnilleen 1v päivän tienoilla napattu. Käsitöitäkin on valmistunut ja tällä hetkellä halloweenvermettä neidille eskariin väsäilen. Näistä kuvia ja höpinää myöhemmin. Jos vaikka postausvälikään ei venyis ihan mahdottomaksi..