Takaisin tunikaan. Olkasaumojen ja sivujen yhdistäminen meni ihan ok, samoin helman käänne. Mutta kaula-aukon ja hihansuiden resorikanttaus sai mut repimään hiuksia päästä ja melkein vuodattamaan kyyneliä. Ukolle ainakin lähti varsin paljon rumia sanoja sisältävä manausviesti tunikan edistymisestä. Vaikka kuinka mittasin resosrin reippaasti lyhyemmäksi kuin itse kaula-aukko niin kaksoistikin kohdalla se venyi hillittömäksi, hihansuut ei niin paljoa vaikka venyivät nekin. Kirosin jälleen ja purin ne pois. Uudet resorit peliin ja vielä reippaammin lyhyempänä ja tällä kertaa vain kolminkertaiseksi taitettuna (yleensä oon laittanu nelinkerroin, Annikan tapaan). No, nyt rupes näyttämään jo koko oikealta mut ruma siitä silti tuli. Neito halusi kumminkin päällensä, sotki anoppilassa mustikalla ja huomenna tarttis kuulemma taas eskariin päälle.
Tunikalle surautin tänä aamuna pikana pöksyt kaveriksi, tightsien ohje ottobre 4/04. Kangas hyllyn perältä eli ei mitään muistikuvaa mistä sen oon hommannut =) Molemmat vaatetukset 116 cm ja hiukka reiluja tuolle neidille.

2 kommenttia:
No, mutta aivan ihana setti tuli kuitenkin! Ajattelet vain, että siinä on nyt "käsityön leima" Eipä näytä tehdasvaatteelta ;D No vakasti ottaen noita resorikanttauksia on varmasti ihan joka ompelija kironnut jossain vaiheessa. Ne on oikeasti tosi hankalia, kunnes ne sitten pikkuhiljaa oppii... Minäkin olen päästellyt ärräpäitä enemmän kuin lääkäri määrää ja välillä on ompelukone ressukka joutunut viikoksi-kahdeksi jäähypenkille.
Nätti settihän tuo on ja ei todellakaan ole helppoja nuo kanttaukset nimim. itsekin niitä kironnut ja purkanut.
Ajattelin vain laittaa kommenttia tuosta mustikkatahrasta, että se lähtee helposti hankaamatta pois kiehuvalla vedellä. Niin uskomattomalta kuin kuulostaakin, se kuitenkin toimii! Kiehuvaa vettä vaan reilusti päälle. Olen poistanut monet kerrat tahroja matoista ja vaatteista eikä kangas ole mennyt miksikään. Oma äitiä tämän vinkin minulle neuvoi.
Lähetä kommentti